Raskaana, mutta ei sitten kuitenkaan...

Käytiin perjantaina neuvolassa, oli se ensimmäinen käynti kun raskaaksi on tullut. Sielä sit kerroin että olin vuotanut vähäsen muutamana päivänä ja että pari viimeistä päivää oli ollut runsaampaa vuotoa.
Neuvolatäti totesi että on parempi että käyn sairaalassa ihan ultraäänitutkimuksessa.
Sairaalassa lääkäri kokeili kohdun ja katsoi sitten ultralla miltä kohdun sisällä näyttää...
"olet viikolla 9 ja sikiöpussin pitäisi olla 3-5 cm mutta tämä on vain 1 cm" totesi lääkäri...
Sain sitten selityksen ja se oli semmoinen että valitettavasti sikiöpussissa ei ole alkiota, eli tämä olikin sitten semoinen ns. tuulimunaraskaus. Ei auttanut sitten muuta kun jäädä sairaalaan muutamaksi tunniksi koska sielä sain semmoisia kohtua supistavia lääkkeitä jotka supistivat niin paljon kohtua että sieltä sit tulee kaikki pois mitä sinne ei kuulu. Eli tyhjä sikiöpussi, istukka ja kaikki muu...
Kyllä se on surullista ja onhan tässä jo tullu ihan itkettyäkin, kerkes kuitenkin muutaman viikon iloita sitä raskautta.
No torstaina on sitten jälkitarkastus sairaalassa jollin lääkäri katsoo että varmasti kaikki on tullut pois ja jos ei ole tullut pois ni pitää tehdä kaavinta. Minä toivon koko sydämmeltäni että kaikki on tullut ihan itsestään ulos ettei tarvitse olla sairaalassa nukutettuna ja sit koko päivä maata sielä... Toivotaan kovasti...

Noh, nyt ei auta muu kun odotella vähän aikaa ja sit heti yrittää uudelleen. Myö niin kovasti halutaan ainakin yksi lapsi vielä.

Nyt pitää ruveta syömään ja syöttämään Emiliaa.

Ciao

Rutiinit takasi

Meidän Emilialla taitaa olla vähän rytmit sekasi kun käytiin Ruotsissa matkalla ja sielä sit nukuttiin ja oltiin ihan eri tavalla ku kotona. Nyt sit kuitenkin vaikuttaa siltä että pikkuhiljaa alkaa tulla jotain rutiineja taas takasi.

Esimerkiksi tänään neiti meni aamupäiväunille niinku aina ennenkin, eli nyt on hetki hiljaista ja rauhallista. Siis nyt sain vähän omaa aikaa itselleni.

Matti lähti mökille katsomaan löytyiskö mustikkaa,nam..

Kaikki on hoidettu, tiskikone käynnissä, pyykit pyörimässä, raivattu paikkoja... nyt on siis ihan hyvä aika vaan olla ja laiskotella siihen asti että Emilia herää. Ihanaa...

Hmm, nyt alkaa kohta tulla tekemisen puute. Pitäis varmaan kuitenkin yrittää keksiä jotain. Kuhan Matti tulee ni pitäis varmaan lähteä poimimaan nuo herukat tuolta pois etteivät pilaannu. Siinähän sitä tekemistä riittäis, jos vaan löytyis pakastimesta tilaa. Voishan tuota vaikka keitellä vähän mehuakin ja vaikka tehdä jotain hilloa???

No jospa vaihettaisiin aihetta.

Nyt on tilattu semmoiset vähän erikoiset kutsukortit Emilian 1.vuotis synttäreitä varten, päästään kohta lähettelemään niitä.

Huh kyllä se vaan tuntuu että miten ihmeessä se on mahdollista että meidän pieni toukka on jo vuoden vanha. Kyllä se aika vaan rientää ihan liika nopeesti.

Noh, joka tapauksessa, myö aateltiin pitää semmoiset pienet synttärit. Kutsutaan vaan ihan muutamia ihmisiä. Minun puolelta ei taida tulla oikeen muita kun Emilian isomummo ja isotäti ku melkein kaiki muut asuvat Ruotsissa ja kaikki taitaa olla töissä että ne eivät pääse. Noh, ei se mitään. Mukava juhlia pienellä porukalla.

Pitäisköhän lopettaa tähän ennenku kaikke tylsää alkaa kirjoittamaan. Laitanpahan yhden kuvan vielä tähän, ei liity tekstiin ollenkaan mutta eihän sillä ole väliä.

Ei pitkää rauhaa...

Klo.16.00
Noh, neiti olikin ottanut taas yhden oman päätöksen. Eihän sitä nyt pitkään voida nukkua, korkeintaan tunti.
Itse olen sitä mieltä että neitokainen olisi voinut nukkua vähän pitempään. Koska Emilia nukkui niin lyhyet unet ni hän on nyt päättänyt että pitää olla äkäinen ku ampiainen kokoajaan ja jos ei saa tehdä pahojaan ni sit suututaan äitille. Kyllä se vaan on niin ihanan suloinen ku oikeen suuttuu, naama menee niin kutrulle että ei voisi uskoa että se on 11 kuisen "vauvan" naama!

Voi niitä ihanuuksia!

Rutiinit muuttuu

klo.14.20

Nyt vihdoin on Pikkuneiti nukkumassa. Herättiin aamulla ensimmäisen kerran jo kuudelta mutta jäätiin sänkyyn vielä koko perhe loikoilemaan. Onneksi Emilia vielä nukahti hetkeski niin saatin myöki nukkua vielä vähän.

No, kahdeksalta oli taas kova vauhti päällä ja oli aika herätä puuroa laittamaan ja leikkimään. Sitten sitä riitti vauhtia neidissä että ei meinattu keritä mukana. Tähän asti Emilia on aina aamupäivällä kymmenen aikaa nukkunut semmoiset tunnin aamupäiväunet mutta tänään nekin tais jäädä pois.

Puolen päivän jälkeen tulikin sitten jo Emilian mummo käymään ja poimimaan marjoja. Eihän sitä sillon malteta mennä nukkumaan. Kello kävi ja kävi, kun kello alkoi olla kaksi iltapäivällä neiti pyrki syliin ja nukahti alta aikayksikön.

Siinä tais siis neiti päättä että nyt on aika muuttaa päivän rutiineja.

Noniin nyt sitä kuitenkin ollaan sit vähän aikaa rauhassa kun neiti nukkuu ja mummo meni poimimaan marjoja isin kans. Oliskohan se minun vuoro kohta lähteä, on kyllä vähän selkä kipeä ja muutenkin semmoinen olo ettei kauheesti voi seistä poimimassa, noh jos vähän kokeilis.

Ihan kauhee tiskikasa on pöydällä ja puhtaat astiat koneessa, pitäis hoitaa pois tieltä ennenku Emilia herää ja Matti ja mummo tulee takasi. Ajattelin nyt ainakin ensin ottaa pienen hetken itselleni ja kirjoittaa edes tämän ensimmäisen tekstin tänne blogiin.

Noh, kai se pitää nyt mennä hoitamaan se keittiö kuntoon. Kirjoitinpahan edes vähän.

Ciao!