Kiirettä kiirettä

Kiirettä pitää!
En kerkee nyt kirjoitella. Emilia on vauhdissa. Kukat kiinnostavat ja myös joulukoristeet, ne vähätkin jotka on esillä!!!
Aah, nyt pitäis varmaan yrittää laittaa kyntteliköt!!

Heippa

Leipomatuulella!

Tiedättekö ku joskus tulee semmoinen ihan kauhee himo ruveta leipomaan jotain??? Nyt sattuu olemaan semmoinen himo, mokkapalaset ois varmaan ihan hyviä???
Haha.. Voi vitsi, eihän tästä himosta pääse ennenku leipoo jotain. Emilia nukkuu mutta toivottavasti ei herää jos rupeen leipomaan. Ois varmaan Matinkin mielestä ihan hyvää kun se tulee tuolta metsästä ihan väsyneenä ja kylmänä.
Hmm, joo eipä tässä muu auta kun ruveta leipomaan. Jippiiiii!!!!

Heips!!

torstai..

No se on taas torstai! Tais mennä taas muutama päivä tässä kirjoitusten välissä. No ei se varmaan haittaa...

On ollut niin paljon muuta tekemistä ni en ole oikeen kerinny kirjoitella.

Rupesin tekemään semmoista tilkkutäkkiä kaikista pienistä kankaanpalasista mitä löytyi. Siihen se on suunnilleen mennyt suurin osa kaikesta ajasta jonka Matti on ollut kotosalla katselemassa Emilian perään.

Mitäs muuta? Joulua odotellaan kovasti ja eihän tuohon enää pitkää aikaa olekkaan. Onhan tässä aika paljon menojaki ennen sitä. Ois esimerkiksi Kauneimmat joululaulut ja Lasten kauneimmat joululaulut-konsertit, hirvipeijaiset ja Emilian rokotus yms. Eli toisin sanoen meillä ei ainakaan ole semmoista tylsää ja hiljaista joulunodotusta tiedossa. Niin ja huomenna pitäis viettää sit koko päivä Joensuussa kun pitäis loput jouluostokset saada tehtyä. Siinähän se tosiaan meneekin koko päivä, voi raukka Emilia!!!

Täällä Pikkuneiti on taas ottanut semmoisen kunnon kehittymiskauden, kauheeta vauhtia on ruvennut kävelemään ja paljon harjoittelee jo sanoja. Ihanaa kun oikeen reippaasti sanoo että äääiti. hehe...

Tuleehan sieltä tietenkin muitakin sanoja ihan reippaasti.

Noh, eipä tässä taida enempää kirjoitella ku Emilia on vauhdissa. Jos tämä vaikka riittäis...

nyt on sänky paikallaan!!

Noniin! Nyt on sänky valmis ja omalla paikallaan. Emilia ei oikeen tunnu ymmärtävän että se on sen sänky haha...

Nyt en kerkee kirjoitella enempää, ollaan lähdössä kauppaan, laitan kuitenki muutaman kuvan. Heips

Ohhoh!

Nyt tais käydä pieni moka. On jo perjantai ja taisin kirjoittaa viimeks lauantaina. On tuota kyllä ollyt tekemistäki tällä viikolla ni ei oo ihme että en ole kerinnyt kirjoitella. Tiistaina oltiin koko päivä liikkeellä, Matilla oli aamusta koulutushaastattelu ja sit oltiin loppupäivä joensuussa ja Emilia oli Mummon luona hoidossa sen aikaa.

Loppu viikko on mennyt vähän niinku kaikkea mahdollista puuhastellessa. Oon maalannut Emilian sängyn, eli semmoisen vanhan jatkettavan sängyn johon ajateltiin että opetetaan Emilia nukkumaan. Se sänky oli vähän kunnostuksen tarpeessa ni Matti hioi sen ja mie maalasin oikeen hienoksi, nyt siinä kelpaa sit nukkua. Pitää laittaa kuva siitä sit ku se on ihan valmis tai siis kuhan se ny on kuivunut ja ollaan saatu kasaan se. Äske kävin viimeiset silaukset tekemässä ja nyt tosiaan odotellaan kuivumista, eli huomenna pääsee neiti uuteen sänkyyn nukkumaan.

Seuraava projekti (joka voi kestä ikuisuuden) on tilkkutäkki. Ostin kirppikseltä kankaanpalasia ja ajattelin tehdä semmoisen oikeen sekavan täkin heh. On kyllä niin kiva aina jotakin ommella. Varsinkin nyt kun ei oikeen löydy minkäänlaista inspiraatiota tuohon korujen tekoon.

Noh, mitäs muuta? Lunta on tullut ihan hyvin ja jos vielä tulis semmoset kymmenisen senttiä ni päästäis jo kelkkailemaan. Pakkasta on muutama aste ja jonkun mielestä jo kylmä, ei siis minun mielestä. Voi niitä raukkoja jotka palelee jo nyt, miten ne pärjää sit ku on 25 astetta pakkasta??? Ihanaa...

Muuten meillä kaikki suunnilleen ennallaan. Nautitaan siitä kun Emilia kävelee, on niin ihana katsella kun taapertelee. On hauskan näköistä kun noin pieni lapsi oikeen yrittää vauhdilla päästä eteenpäin kävelemällä. Oikeen paljon on Emilialla aina asiaa, aina selittelee jotain mistä ei saa mitään selvää mutta kyllä välillä tulee ihan selviäkin sanoja.


Nojoo, jospa riittäis taas tälle kertaa!

Heips!

Lauantai

En oikeen kerkee tänään kirjoitella. Matin äiti on kylässä ja kohta on sauna. Jospa vaikka kirjottaisin enemmän huomenna tai maanantaina. Jos nämä kaksi kuvaa nyt tälle kertaa riittäis...

Nyt syömään suklaata ja juomaan kahvia:)

Heips

Taas perjanta???

Miten muka on mahdollista että taas on perjantai? Vastahan se oli!!!

Ei voi olla totta että taas on mennyt viikko ihan huomaamatta. Kyllä se vaan on niin että ei tosiaankaan kerkiä tehä mitään viikon aikana. Kuinkahan monta kertaa oon ollut Emilian kanssa ulkona tällä viikolla? Hmm.. en varmaan kertaakaan. Ja syy?? On satanut koko hiton viikon.

Miten menet ulos lapsen kans jos sataa vettä? Emilialla ei ole sadevaatteita vielä ja sitäpaitsi se ei kävele niin hyvin vielä että se jaksais kokoajaan kävellä kun ollaan ulkona vaan se haluaa välillä kontata ja silleen. Rattaisiin on turha laittaa sitä kun se ei viihdy olla paikallaan vaan haluaa olla liikkeellä kokoajaan. Kaikki tämä on ymmärrettävää, eihän tuon ikäinen lapsi halua olla paikoillaan kun pitäis vaan saada kokoajaan kävellä ja konttia ja leikkiä. Noh, se siitä...

Nyt Emilia kuitenki nukkuu ja oon jo kerinny soittaa sen viikottaisen puhelun mummolle Jyväskylässä. Nyt ois sit vielä tiskit, pyykit, imurointi, lattioiden pesu ja vessan siivous listalla. Jospa Matti vois olla aviksi sitten kuhan se on saanut ladosta työkalut ja kaikki muut romut siivottua kasaan.

Nyt menee silmät ristiin, pitäis varmaan herätellä prinsessa ruususta.

Tämä saa riittää tällä kertaa...

heipparallaa

Keskiviikko

Tänään ei oikeen tunnu siltä että löytyis kauheesti kirjoittamista.
On syksy ja synkkä maa, mieli on myös synkkä. Taitaa olla sitä kuuluisaa syysmasennusta. Ei oikeen mikään kiinnosta eikä oikeen hymyä huulille löydy.
Kyllähän se ois ihan kiva jos meillä aikuisilla olis yhtä vähän murheita kun näillä ihanilla lapsukaisilla, ei tiedä mitään mistään masennuksista eikä muistakaan murheista.
Mieliala tuntuu muuttuvan aikalailla ja varsinkin sillon jos on huonosti nukuttu yö takana kaikki v***ttaa ja pienikin asia kun menee pieleen ni menee hermot.
Matti lähti Kalevin kans jonneki katsomaan jotain geokätköä(Kalevi harrastaa semmoisia). Kysyivät lähemmekö Emilian kans mukaan vaikka varmaan tiesivät, ainakin Matti että ei voida lähteä un sataa vettä. Ois ollut ihan kiva päästä vähän ulkoilemaan mutta miehän se jäi sit Emilian kans kotia katselemaan ikkunasta vesisadetta joka on sit vielä enemmän mieltä virkistävää. Jippii...
Nyt Emilia sit nukkuu ja mie katselen tuota sadetta ja myös tuota valmiiksi pessyttä astianpesukonetta joka tietysti pitäis tyhjentää. Huhhuh ku ei mitenkään jaksais. Pakkohan se on. Nyt tuli muuten Heikki käymään. Pitäis varmaan ruveta keittämään vähän kahvia.
Kiitos ja hei tältä kertaa.

Arki jälleen!

Noh, taas se arki tuli ja viikonloppu meni vahdilla.

Eilen en kerinny kirjoitella mitään kun oltiin koko päivä kylillä. Aamulla oli neuvolassa influenssarokotus joka ei tietenkään Emilian mielestä ollut kivaa. En ole kertaakaan kuullut Neidin huutavan tuolla tavalla kun on annettu piikki, on aina ollut niin rauhallinen eikä ole melkeen edes huomannut koko pistoa. Tällä kertaa huomas ja jännitti sit koko reisilihaksen niin että se sattui sit vaan enemmän, ei ollut enää sen jälkeen hoitajatäti niin mukava. Alkuun niin hymyilytti kun näki hoitajan mutta piikin jälkeen ei löytynyt enää yhtään hymyä sille tätille. Kaikille muille kyllä.

Noh piikin jälkeen mentiin Matin äitin luo eli mummon luo. Syötiin ruokaa ja päätettiin sit Matin kans että jätetään Emilia sinne mummon kans leikkimään ja lähdetään myö hoitamaan asioita. Niin myös tehtiin.

Käytiin kirppiksellä ja muissa kaupoissa katselemassa kun saatiin rauhassa katsella.

Kyllä oli minun vaikeeta olla soittamatta mummolle, halusin tietenkin soitella kokoajaan ja kysellä että miten menee. Myö ei olla nimittäin kun kerran ennen jätetty Emilia jonkun toisen hoidettavaksi ja sekin oli nyt alkusyksystä kun käytiin Matin kans sienessä.

Tällä kertaa oltiin ensin reilut kaksi tuntia poissa mutta kun tultiin takasi ni Neiti nukkui ni myö lähdettiin vielä värikarttoja hakemaan ja ruokaostokset tekemään. Sielä se tyttö vielä vaan nukkui kun tultiin takasi.

Minä koin itseni kauheen reippaaksi kun osasin antaa heidän olla rauhassa, en soittanut kertaakaan. Kaikki oli mennyt hyvin ja päätin sit että seuraavalla kerralla saavat olla koko päivän kahdestaan niin päästään mie ja Matti tuulettumaan kunnolla. Tekee tosi hyvää kun on tuntunut että on hermot niin kireellä ku on lapsen kans päivät ja yöt eikä miulla ja Matilla ole ollenkaan yhteistä aikaa muullon kun sillon kun nukutaan.

Noniin, se siitä. Joka tapauksessa, olihan se jo aika osata jättää lapsi toisen hoitoon.

Mitäs muuta? Juhlittiin sunnuntaina isänpäivää ja Matin synttäreitä. Tein suklaakakun ja voileipäkakun, kyllä oli hyvää... uskotko?? Syötiin loput pois vasta eilen, nam nam...

Matti oli niin onnellinen niistä Metsoloista ja myös siitä komeesta kellosta jonka sai äidiltään, veljeltään ja siskoltaan yhteisenä lahjana.

Ihan kiva nähdä että oli tyytyväinen.

Eilen illalla meille tuli yllätysvieras Kokkolasta asti, Matin eno Kalevi tuli seitsemän aikaan illalla. Kivahan tuo että tuli, Mattiki oli ihan innoissaan kun tuli semmoinen juttukaveri jonka kanssa ei koskaan tarvii käydä tylsiä keskuteluita...

Noh, jospa tämä tältä kertaa riittää.

Jos vaikka kerkeis tehdä vähän muutaki ennenku Emilia herää.

Heipparallaa!!!

Väsyttää....

Uhhuh, tänään kyllä väsyttää.
Telkkarista tuli illalla Vihreä maili, piti katsoa. Päästiin sit sänkyyn vasta joskus ennen puolta yhtä ja varmaan meni sit yhteen asti ennenku nukahdettiin.
Emilia sai hepulin kolmen aikaan ja se jatkuin lähemmäksi puoli tuntia. Minä siis nukahdin varmaan uudestaan vasta joskus neljän maissa.
Noh, sit nukuttiin taas vähän aikaa ja puoli kuuden aikaan Emilia päätti että ei enää halua nukkua omassa sängyssä. Tapeltiin vähän aikaa ja sit annoin periksi ja otin neidin meidän väliin nukkumaan. Siinä menikin sit jonkin aikaa että nukahdettiin taas ja kas kuin olikaan ni prinsessa olikin sit jo täydessä vauhdissa puoli kahdeksalta.
Minun silmät ei tietenkään halunnut aueta vielä silloin ja yritin väkisellä pysyä hereillä. Noh, eihän se onnistunut ja mie jäin sit puoleksi tunniksi torkkumaan kun Matti ja Emilia lähti aamupesulle ja leikkimään. Eipä tuo vieläkään tunnu siltä että on ihan mukana tässä maailmassa, toivottavasti ens yönä saadaan nukkua :)
Toivotaan nyt kovasti että kohta pää herää ja jaksan leikkiä Emilian kans kuhan se herää aamupäiväunilta.


Noh, mitäs muuta? Kaikki ihan ennallaan, eilen tuli ihan vähän lunta. Sen verran että just ja just näkyy maassa että on vähän satanut. Eiköhän tuo tämän päivän aikaan sula pois kun kerran ei ole edes pakkasta...
Täällä on huusholli sen näköinen että pitäis varmaan vähän raivata tavaroita pois ennen huomista ku vietetään niitä Matin synttäreitä ja isänpäivää. Noh ei täällä onneks ole likaista, vaan tavaroita ympäriinsä ku Emilia levittelee tavarat ja ihan mielellään kaikki irtotyynyt mitä on sohvassa ja nojatuoleissa. Hyvähän ne on levitellä ni ei ainakaan satu paljoa jos kaatuilee vaikkapahan pää eellä... hahah



Tässä on yksi semmoinen esimerkki siitä että miten voi käydä jos on liian kova vauhti päällä. Ylähuulessa on sisäpuolella reikä ja niinkun näkyy ni paidan hiha on veressä. Emilialla oli hieman liikaa vauhtia ja kaatui sit naama eellä vessan kynnykseen. Ei ollut kiva näky. Aika turvoksissa oli koko ylähuuli!
Joo, jospa tämä riittäis tälle kertaa!
Kiitos ja hei!

Perjantai taas!

Noniin se taas yksi viikko hurahti!

Tuntuu kyllä ihan siltä että ei kerkee tehdä mitään viikossa, päivät vaan menee ja menee! Eilen tuntui ihan oudolta ajatella että tuli neljä vuotta siitä kun äiti kuoli. "Miten siitä voi olla niin kauan?" Kyllä se vaan vielä aina tahtoo pieni suru tulla sillon kun ajattelee äitiä, oli se sentään niin rakas!

Noh, se siitä!

Eilen oltiin joensuussa taas kerran ostoksilla. Käytiin jopa katsomassa Clas Ohlsonin avajaisia. Eli käytiin suurinpiirtein ovien sisäpuolella ja sit lähettiin pois. Oli ihan helkatisti ihmisiä, vanhukset piti "torikokouksia" vähän joka kohdassa niin että ei meinannu päästä eteenpäin. Piti siksakkia kävellä että edes ne muutamat metrit pääsi eteenpäin. Jospa käytäis sit joskus kun ei ole noin kauheeta ryysistä.

Tänään on ollut semmoinen päivänalku että toivoisin että ei nyt kuitenkaan ihan heti olisi samanlainen. Emilia on ollu kaikkea muuta kun auringonpaistetta. Kaikki alkoi jo yöllä, neiti ei oikeen osannut nukkua niin saatiin kuunnella aikamoista serenaadia pitkä pätkä keskellä yötä ja sit aina välillä semmoisia pieniä pätkiä pitkin yötä. Kaikki se on jatkunut nyt koko aamupäivän, hyvin kyllä söi ruoan pitkästä aikaa mutta muuten on ollut semmoista tappelua. Päiväunet tais olla pahinta myrkkyä mitä on olemassa. Tapeltiin nukkumaanmenon kanssa tunti ja vihdoin nukahti sit omin tahdoin. Kyllä muuten meinas tällä kertaa palaa hihat kun ei mikään ollut mieliksi ja miun piti samalla ruokaa laitella kun tappelin neidin kans. Huhhuh tuota uhmaikää. Noh, jospa se helpottais muutaman vuoden päästä... hahhah....

Ei ny, ihanahan se lapsi on aina vaikka kuinka välillä on hermot kireellä ja lapsi ei tottele. Aina se kyllä on ihan yhtä rakas vaikka välillä tuntuu että ei oikeen kestä edes nähdä sitä jos se oikeen kiukkuilee... haha

Joopajoo! Sunnuntaina isänpäivä ja torstaina Matin synttärit. Juhlitaan molempia sunnuntainaettei ny tarvii järjestää juhlia neljän päivän välein.

Matti saa vihdoin ne Metsolat 2+3 jota se on odottanut jo pitkään kun se kerran tajus että olin ostanut ne. Sitpähän arvaatte mitä täällä näkyy telkkarissa muutaman päivän ajan. Noh onneks Matilla on tekemistä päivisin ni ei tarvii keskellä päivää katsoa kuitenkaan...

Joo, jopas riittää..

Kuulemiin!

Pitkä tauko! Oho

Oho, onpas menny aikaa viimekerrasta! Kiitos Katja kun muistutit että mulla on tämmöinenki! Haha..

Noh, mitäs on tapahtunu? Kaikenlaista! Keskenmenon jälkeen ei menny pitkää aikaa ni saatin vielä huonoja uutisia! Matin mummo kuoli ja ei siinä kaikki, päivälleen viikkoa myöhemmin kuoli sit vileä ukki.

Molemmat vähän niinku yhtäkkiä. Ei sit auttanut muu kun lähteä hautajaisiin sinä viikonloppuna ku ois oikeesti ollut tarkoitus viettää Emilian yksivuotispäiviä. Vietettiin ne sit kuitenkin viikkoa aikaisemmin ni saatiin vähän muuta ajateltavaa!

Noh, se siitä.

Pitää katsoa eteenpäin ja yrittää saada jotain kivaa aikaiseksi. Toivon mukaan alkaa tulla kivoja uutisia kohta. Kovasti on jo vauvakuume taas noussu ja kokoajaan yritetään tulla raskaaksi!

Pidämme peukkuja että näin pääsee tapahtumaan!

Noh, mitäs muuta? Emilia kasvaa kauheeta vauhtia ja hampaidentulo senkun kiihtyy. Alkaa olla vähän uhmaiän poikasta neidillä ja jos ei saa tahtoaan läpi ni tulee kunnon suuttumus. Välillä tuntuu että itselläki menee hermot ku koko päivä menee kiukkuillen ja välillä saattaa jopa kok yö mennä vähän väliä heräillen. Eipä se mitään, tuo ihana hymy kyllä saa kaiken kiukun häviämään.

Tässä joulua odotellaan ja olen melkein kaikki joululahjatkin jo ostanut. Ihanaa.

Lupaan kirjoitella enemmän tästä lähtien!

(Ja oikeen paljon vielä onnea Katjalle ja Kimille raskauden johdosta)

//väsynyt Mamma