Pitäisköhän jo sanoa että HYVÄÄ JOULUA kaikille. Tuskinpa käynnistän tietsikkaa huomenna ni varmaan parempi että toivotan hyvät joulut tänään.

Täällä on vihdoin ruvennu pikkuhiljaa löytymään joulumieltä ja joulun tunnelmaa.

Eilen tein porkkanalaatikot ja otettiin kalkkuna ja kinkku sulamaan. Tänään sit illalla ois kinkun ja kalkkunan paisto tiedossa.

Matti lähti äske hakemaan joulukuusta, toivottavasti jo illalla päästäis koristelemaan. Kuhan kuusi on kaunis ja tuoksuu tuvassa ni tulee ihan varmaan joulun tunnelmaa taloon.

Onhan nämä joulut ihan erilaisia kun pieni lapsi on mukana, ei sitä saa semmoista samanlaista joulun tunnelmaa kun sillon ennen Emiliaa. Nyt sitä saattaa olla vähän enemmän väsynyt, eniten taidan odottaa sitä kun pikkuneiti näkee joulukuusen ja saa avata joululahjansa. Mahtaa meillä olla kieltäminen kun neiti päättää että tahtoo kovasti kokeilla miltä se kuusi tuntuu. Toivottavasti Emilia ei vaan ole yhtä yliherkkä kuuselle kun mie, tai siis kaikille havupuille. Jos kosketan esim. joulukuusta niin sille kohdalle ihoa tulee punaisia pisteitä eli ihottumaa ja kutiaa ihan kauheesti.

Noh se siitä. Kova ikävä on sisarruksia, ois ollut kiva jos olisivat tulleet tänne. Ihan on joka päivä nyt melkein viikon verran tullut semmoinen oikeen surullinen olo kun on niin ikävä. Minkäs tälle mahtaa ku asutaan eri maissa.

Joopajoo.

Toivottelen nyt oikeen ihanaa joulua kaikille.

pettymystä!

Pettymysta pettymyksen jälkeen. Kyllä se vaan niin on että kun niin mielellään haluais että tulis raskaaksi ja sais lisää lapsia niin pettymys on aika suuri kun kuukautiset alkaa. Sitä toivoo niin että ne ei alkais ja että saatais ihania uutisia mutta sit ne kuitenkin alkaa ja pitää taas odotella. Noh jospa se sieltä joskus tulis?
Aina se kuitenki on pettymys kun odottaa jotain mutta sit niin ei käy...
Noh, mitäs muuta? Mie ja Emilia ollaan flunssassa, Matti on vielä toistaiseksi säästynyt siltä. Toivottavasti ei sairastukaan. Kyllä tuntuu välillä että kohta yskii jo keuhkot pellolle kun saa oikeen kunnon yskäkohtauksen.

Muuten kaikki ookoo. Nyt pitää mennä, Emilia heräs.
Heips

kolmas adventti!

Joo se onkin jo kolmas adventti. Kohta ois lähtö kirrkkoon, sielä on semmoinen kauneimmat joululaulut tapahtuma. Sieltä saa hyvän joulutunnelman jos sitä ei vielä ole. Jos ihan rehellinen olen niin ei ole siis ollenkaan minkäänlaista joulutunnelmaa miulla. Emilialla on ollut semmoinen oikeen ihana kiukkuviikko koko viikon ja yllätys yllätys, Matti on ollut serkkunsa luona töissä koko viikon ja sen on vaan tarvinnu kuunnella tuota marinaa ihan muutamia tunteja päivässä. Huhhuh kyllähän on pakko sanoa että on ollut hermot aika helkatin kireellä.
Noh, huomenna saan taas kuunnella lisää huutoa kun mennään aamulla Matin kyydissä Enoon Kyllikin luo ja ois se Emilian influenssarokotus ja sehän se on semmoinen huudon aihe. Sit vielä semmoinen että kun ollaan mummon luona niin Emilia ei oikeen äiti kiinnosta, kivahan se että saan vähän rauhaa mut ois se kiva jos neiti ei huuda kurkku suorana jos mie sen yritän ottaa syliin haha...

Noh jospa se siitä.
Nyt pitää ruveta ruoanlaittoon ja kohta pitää lähteä sinne kirkkoon!
Heips

puuuh!!!!

En ihan oikeesti jaksais kirjoittaa nyt!

No pakko kai se on vähän kirjoitella.

Luin tossa Katjan blogilta ikävän uutisen. Otan osaa suruunne ja ajattelen teitä, en osaa paljoo muutakaan sanoa! Miten voi olla mahdollista että näin kävi taas?? Tasan ei käy onnenlahjat vai miten ne sanoo?? Mutta tämä on jo ihan liikaa! Toivottavasti kaikki järjestyy ja onni kääntyy!

Löysin näin kauniin pienen enkelin. Laitan sen tähän nyt pieneksi suojelusenkeliksi. Nyt pitää kuitenkin lähteä, Emilia heräs ja tarvii äitiä!

Hyvää jatkoa!

Aikaa, mitä se on?

Hmm, ihan totta... Mitä se aika on? Joo aika on sitä mikä kuluu ja kuluu. Aina menee kyllä koko päivä niin nopeesti että ei oikeen tunnu että kerkeen tehä mitään. Sen takia tämän blogin kirjoittaminen aina tahtoo välillä jäädä pois muutamana päivänä.
Suurin osa päivästä menee Emilian kanssa leikkimiseen ja muutenki viihdyttämiseen, on aina se pieni aika päivästä kun neiti on päikkäreillä... Sillon kerkeen aina jotain tehdä mutta ei välttämättä ensimmäisenä tule tämä blogi mieleen. Nyt on muutamana päivänä ollut muutakin tekemistä. Joulukortit tein, ja sit oon askarrellut tonttuja ja enkeleitä. Kiva tehdä noita joulukoristeitä itse kun on kunnon tavaraa millä tehdä.
No, joka tapauksessa mie ny oon tääl ja kirjoitan edes jotain!

Ei oikeen ole mitään uutta kirjoitettavaa. Emilia juosta jupittaa kahta ja sataa päivät pitkät. Kiipeily taitaa olla parasta mitä voi tehdä. On siinä kyllä vahtiminen ku neiti kiipeilee ihan oikeesti jo joka paikkaan. Millon on omassa sängyssä, millon meidän sängyssä ja millon sit kiikkutuolissa. Ei se tietysti putoa omasta sängystä eikä oikeestaan meidänkään mutta kun ei ne ole kuitenkaan leikkipaikkoja. Mutta se on se kiikkutuoli ku on pahin, eihän se malta istua paikallaan siinä ja pitäis seistä ja kaikkee. Arvatkaa pelottaako että se tulee pää eellä alas?? Voitte varmaan kuvitella että täällä on ollut melkoinen meteli ku ollaan komenneltu.. Ei me huudeta mutta Emilia on niin kovaääninen että ette arvaakkaan. Kiljuu, huutaa, murisee, huitoo ja potkii ihan hulluna ku haetaan pois jostain missä ei sais olla. Välillä vois luulla että neitokainen on vanhempi kun oikeesti on. Yleensä lapset saavat vasta joskus kahden vuoden iässä tuommoisia hepuleita ja uhmakohtauksia. Noh, jospa se siitä....

Aah kuinka olis ihana lähteä ulos vähän mutta on vähän niinku vaikeeta. Räntää sataa ja on märkää. Piha ja koko mäki ovat ihan peilijäässä eli ei varmaan kannata mennä liukasteleen. Pitää varmaan yrittää pärjätä sisällä tämäkin päivä...
Noh eipä tässä muuta ole tällä kertaa!

Heips