Aikaa, mitä se on?

Hmm, ihan totta... Mitä se aika on? Joo aika on sitä mikä kuluu ja kuluu. Aina menee kyllä koko päivä niin nopeesti että ei oikeen tunnu että kerkeen tehä mitään. Sen takia tämän blogin kirjoittaminen aina tahtoo välillä jäädä pois muutamana päivänä.
Suurin osa päivästä menee Emilian kanssa leikkimiseen ja muutenki viihdyttämiseen, on aina se pieni aika päivästä kun neiti on päikkäreillä... Sillon kerkeen aina jotain tehdä mutta ei välttämättä ensimmäisenä tule tämä blogi mieleen. Nyt on muutamana päivänä ollut muutakin tekemistä. Joulukortit tein, ja sit oon askarrellut tonttuja ja enkeleitä. Kiva tehdä noita joulukoristeitä itse kun on kunnon tavaraa millä tehdä.
No, joka tapauksessa mie ny oon tääl ja kirjoitan edes jotain!

Ei oikeen ole mitään uutta kirjoitettavaa. Emilia juosta jupittaa kahta ja sataa päivät pitkät. Kiipeily taitaa olla parasta mitä voi tehdä. On siinä kyllä vahtiminen ku neiti kiipeilee ihan oikeesti jo joka paikkaan. Millon on omassa sängyssä, millon meidän sängyssä ja millon sit kiikkutuolissa. Ei se tietysti putoa omasta sängystä eikä oikeestaan meidänkään mutta kun ei ne ole kuitenkaan leikkipaikkoja. Mutta se on se kiikkutuoli ku on pahin, eihän se malta istua paikallaan siinä ja pitäis seistä ja kaikkee. Arvatkaa pelottaako että se tulee pää eellä alas?? Voitte varmaan kuvitella että täällä on ollut melkoinen meteli ku ollaan komenneltu.. Ei me huudeta mutta Emilia on niin kovaääninen että ette arvaakkaan. Kiljuu, huutaa, murisee, huitoo ja potkii ihan hulluna ku haetaan pois jostain missä ei sais olla. Välillä vois luulla että neitokainen on vanhempi kun oikeesti on. Yleensä lapset saavat vasta joskus kahden vuoden iässä tuommoisia hepuleita ja uhmakohtauksia. Noh, jospa se siitä....

Aah kuinka olis ihana lähteä ulos vähän mutta on vähän niinku vaikeeta. Räntää sataa ja on märkää. Piha ja koko mäki ovat ihan peilijäässä eli ei varmaan kannata mennä liukasteleen. Pitää varmaan yrittää pärjätä sisällä tämäkin päivä...
Noh eipä tässä muuta ole tällä kertaa!

Heips